miksi puhun isistä kun hän olisi sankarini,
en edes kuullut hänestä kun täytin 18.
eikö silloin kuulu saada iso hali omalta isältään,
eikö hänen kuuluisi varoittaa kaikesta pahasta?
muistan pienenä, kun isi vei meidät kalastamaan
ja muistan kuinka hän grillasi papan rakentamassa tiiligrillissä.
hän tekee maailman parasta pekonikastiketta
ja aina muistuttaa että ei saa puhua ruoka suussa.
pienenä en ymmärtänyt, mitä äiti tarkoitti sillä
että isä on taas päissään, eikä voi viedä meitä mummolaan.
isä muutti pois kun olin vielä pieni. en muista siitä paljoa.
nykyään olen vihainen siitä,
etten koskaan saanut tilaisuutta olla "isin tyttö",
koska tiedän että olisin ollut.
olen vihainen hänen sairaudelleen, en hänelle.
on pelottavaa nähdä oma isänsä kuihtuvan pois,
nähdä kuinka hänen kädet tärisevät ja hiukset harmaantuvat.
joskus hänen omat jalkansa ei kanna häntä enään.
olen niin peloissani
isi saattaa olla poissa jo huomenna
ja se saa ahdistavan syyllisyyden tunteen kurkkuuni
miksen tee jotain?
onko se minun syyni?
“My father broke my heart long before any boy had the chance to.”
