mä oon niin väsynyt vaikka nukun kaikki päivät. oon niin kyllästynyt kaikkeen, mä en halunnut tätä, mä en koskaan pyytänyt tällasta. mikään ei oo tarpeeks mutta silti kaikki on liikaa. käyn nykyään psykiatrisella polilla joka viikko ja sain lääkkeetkin. ei ne tunnu hyödyttävän. viikonloppuna olin sairaalassa viiden aikaan aamuyöstä humalassa koska terä upposi liian syvälle ja en onnistunut piilottamaan sitä poikaystävältä. viisi tikkiähän siihen tuli.. en halunnut satuttaa sitä.. halusin vaan satuttaa itseäni. en edes tiedä miksi taas turvauduin terään vaikka siitä on kohta viisi kuukautta kun viimeksi satutin itseäni. piilouduin sen tekosyyn taakse että olin humalassa vaikka tiedän ihan hyvin että olisin sen luultasti tehnyt ihan selvänäkin. kerroin kaikille että tölvin itseni vaan johonkin, ei se mitään vakavaa ollut.
en halua satuttaa poikaystävääni.. ei se hänen vikansa ole että olen tällainen paska. kun istuin sohvalle huomasin kuinka hän yritti peitellä kyyneleitä. mietin vain että miksi? miksi sä mun takia itket en mä ole sen arvoinen. teki mieli huutaa että lähde nyt ajoissa saatana, sä saat jotain niin paljon parempaa kun mut, lähde nyt jo ennen kun teen jotain niin pahaa että sä et enään pysty olla mun kanssa. samalla pieni ääni mun päässä sanoo että älä koskaan mene tai mä murenen niin pieniksi palasiksi ettei mua kohta ole ollenkaan. pysy siinä aina. anna mun jotenkin elää sun kautta. anna mun kuunnella sun haaveita kun tiedän että mä en ole kykenevä haaveilemaan. kerro kuinka sä haaveilet tulevaisuudesta mun kanssa vaikka en voikkaan luvata olevani siellä.
I don’t know what happened
Something went wrong
And now I find myself gasping for breath
And my wrist’s are bleeding again
