helvetti kun ei osaa edes tappaa itseään oikein.

en muista siitä päivästä juuri mitään. muistan vain ottaneeni lääkkeitä tiuhaan tahtiin ja siihen päälle viskipaukkua yksi toisensa perään. olisin vain halunnut olla yhtä tähtien kanssa. tuntea sen kaiken kivun kerralla ja sitten.. ei koskaan enään. mutta tässä olen ja pysyn, ilmeisesti. joka päivä on raskas, mutta ainakin minä yritän. ja jos tarpeeksi kauan yrittää, niin onhan sen pakko muuttua edes hieman paremmaksi. vai mitä?

It sits in silence, eats away at me.
It feeds like cancer. This guilt could fill a fucking sea.
I may look happy, but honestly dear,
the only way I'll really smile is if you cut me ear to ear.