siinä hetkessä en tuntenut tuskaa.

kaikki oli niin kaunista ja mikään ei tehnyt kipeää. minulla oli vain musiikki ja täydellinen onnellisuus siinä hetkessä. musiikki tuntui luissa asti ja hymyni oli korvissa. en koskaan halunnut sen loppuvan. wall of death oli täydellinen, kun ihmiset rynnivät toisiaan kohti ja millään ei ollut mitään väliä. autoimme kaatuneet ylös ja jatkoimme matkaa. hetki pysähtyi ja sisälläni vallitsi täydellinen rauha. nämä ihmiset, musiikki, aivan kun olisin vihdoin päässyt kotiin. kun lavalta kuului "put your hands up if music has ever saved your life" käteni nousi ja tarkoitin sitä, ihan todella tarkoitin sitä. muistoksi jäi liuta mustelmia, turvonnut nilkka ja kasa suttuisia kuvia, enkä mitään vaihtaisi pois. se oli elämäni onnellisin päivä.

music is the only thing that really makes sense to me.