sattuu.

en löydä enään mummoa touhuamasta keittiöstä
vaari ei istu enään kalsareillaan olohuoneessa kittaamassa viiniä
he ovat poissa
he ovat olleet poissa jo kaksi viimeistä joulua.
mikään ei ole enään samanlaista.

mummo ja vaari ei ole vastassa ovella
ikävöin vaarin kovaa rutistusta astuessani sisään
ikävöin mummin keittiön tuoksua
ikävöin mummin hössötystä
vaari ei enään koskaan voi olla ylpeä minusta.

kun lähdemme kotoa mummolaan missä isosiskoni nykyään asuu
odotan kovasti mummon ja vaarin vastaanottoaan ovella
mutta muistan että he ovat poissa
ei enään vaarin kovaa rutistusta tai hänen partavetensä tuoksua
ei enään mummin iloista hössötystä astuessamme sisään

ja kuin kirjoitan tätä
tunnen ikävää
ja se sattuu.
kyyneleet virtaa kasvoillani
vaikka luulin sen olevan mahdotonta.